Panu Kaila: Huolla taloa siinä missä autoakin

Panu Kaila kehoitti ajattelemaan vanhaa taloa kuten autoa: puuhaa on pitkin vuotta. Keväisin se valmistellaan kohtaamaan kesä, syksyllä varaudutaan talven tuloon. Esimerkiksi ikkunoiden suhteen tämä tarkoittaa sisäpuitteiden paperointia perinteiseen tyyliin. Vetoisuuden torjuminen on tärkeämpää kuin eristyksen parantaminen.

Kaila kuvaili runsain kuvin ja tarinoin eri aikakausien mieltymyksiä mitä tulee ikkunoihin. Aikoinaan rakennuksiin maalattiin valeikkunoita, ja monta vuosikymmentä myöhemmin miellyttiin valeristikoihin, joilla suuriin ikkunoihin haluttiin maalaistalon ruutuikkunoiden tunnelmaa - ei niin kovin onnistunein seurauksin.

Hämmästelimme myös miten monen arvorakennuksen julkisivu on voitu pilata vaihtamalla ikkunat täysin kokonaisuuteen sopimattomilla ratkaisuilla. Tai kuten Kaila kuvaili: viihtyisät puuikkunat on amputoitu, tilalla alumiiniproteesi.

Kuulijat hörähtivät, kun Kaila kertoi 1930-luvulla rakennetun talon kuntokartoituksesta. Raportin mukaan alkuperäisten ikkunoiden "tekninen käyttöikä ylittynyt, valmistauduttava uusimaan". Siis ikkunat, joiden maalipinta kyllä hilseili, mutta puu oli vahvaa ja tervettä! Olimme Kailan kanssa yhtä mieltä, ettei säännöllisesti huolletun vanhan ikkunan käyttöikä ylity luultavasti koskaan.

Vanhan lasin lumo

Näin kauniisti Kaila kuvaa vanhaa ikkunalasia: "Aito vanha lasi on ilmeikäs ja elävä pinta. Ikkuna ei ole vain tyhjä aukko. Sisätilan liittyminen ulkotilaan tapahtuu hienovaraisesti, eikä töksähtämällä."

Tiesitkö, että lasia valmistettiin jo 500-400 eKr Jordaniassa? Suomeen ensimmäiset lasitehtaat tulivat Uuteenkaupunkiin 1680 ja Somerolle 1748.

Sata vuotta sitten pienet lasiruudut olivat kaikkein edullisimpia. Siksi sen ajan kivisille teollisuusrakennuksille on tyypillistä isot ikkunapinta-alat pienillä ruuduilla.